akikoo.org » Sib-Aca http://www.akikoo.org akikoo.org | the web home of Aki Karkkainen. Published from Brussels, Belgium. Sun, 28 Dec 2008 18:11:00 +0000 http://wordpress.org/?v=2.7 en hourly 1 Avoin kirje Sibelius-Akatemian rehtorille http://www.akikoo.org/log/1999/09/19/siba/ http://www.akikoo.org/log/1999/09/19/siba/#comments Sun, 19 Sep 1999 20:38:55 +0000 Aki Karkkainen http://www.akikoo.org/archives/2007/6/ In Finnish Kritiikkiä ja parannusehdotuksia opiskelijan näkökulmasta.]]>
  • Johdanto
  • 1. Opiskelun kesto
  • 2. Esteettiset arvot
  • 3. Sibelius-Akatemian asema
  • 4. Improvisoidun musiikin tila
  • 5. Parannusehdotukset
  • 6. Yhteenveto

    • Arvoisa rehtori Pekka Vapaavuori, ^

    Olen jazzmusiikin osaston opiskelija ja kerron tässä kirjeessä syyt täydelliseen turhautumiseeni Sibelius-Akatemian ilmapiiriin, koulutukseen ja rajoittuneeseen arvomaailmaan.

    Rehtorina olette varmasti tietoinen koulumme ongelmista, mutta haluan tarjota tässä kirjeessä kritiikkiä ja parannusehdotuksia ruohonjuuritasolta ja opiskelijan näkökulmasta. Toivon kirjeeni olevan hyödyksi tuleville opiskelijoille ja koulumme kehitystyölle. Haluan herättää keskustelua Sibelius-Akatemian nykytilanteesta ja päämääristä. Olen yrittänyt esittää asiat rakentavasti, koska syyttäminen harvoin johtaa tilanteen paranemiseen.

    Omakohtaisten kokemusten lisäksi olen koonnut yhteen pääpiirteet suomalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten, tanskalaisten, saksalaisten, amerikkalaisten ja islantilaisten muusikoiden ja opettajien kanssa käydyistä keskusteluista, sikäli kuin ne sivuavat kirjeen aiheita. Myös useat opiskelutoverini ovat lukeneet tekstin ja lisänneet omia arvokkaita huomioitaan. Teksti on lähetetty myös opintopäällikkö Hannele Ketomäelle, jazzmusiikin osaston johtaja Jarno Kukkoselle sekä opiskelijoille sähköpostin välityksellä.

    1. Opiskelun kesto ja päämäärä ^

    1.1 Valmistumisaika

    Nykyinen opintosuunnitelma ylikouluttaa muusikoita kuvitteellisille työmarkkinoille. Oppilaitoksemme kohdalla akateeminen vapaus on tullut tiensä päähän. Opinnot on muutettava enemmän koulumaisemmaksi siten, että musiikin maisterin tutkinto rakentuu vuosikursseista ja että se suoritetaan neljässä vuodessa.Taideaineiden opiskelu eroaa muiden alojen opiskelusta ja taiteellinen kypsyminen on pitkä prosessi. Tämä seikka mainitaankin usein perusteluna opintojen pitkittymiselle. Tässä kuitenkin on juuri ongelman ydin. Taiteellinen ilmaisu on koko eliniän kestävä prosessi, joka vain saatetaan alkuun koulussa. Jazzmusiikin koko historia on täynnä erikoisia persoonallisuuksia, jotka ovat syntyneet oikeassa elämässä ilmaisun saadessa loistaa ilman kahleita. Improvisoituun musiikkiin on aina liittynyt vapaus, ja koulun tarkoituksena on antaa tähän vapauteen riittävät välineet, rakennuspalikat, joilla muusikko voi itse rakentaa musiikillisen ilmaisukanavansa, mikäli hänellä on kunnianhimoa ja lahjakkuutta siihen. Koulun tehtävänä ei todellakaan ole taiteilijoiden rakentaminen valmiin muotin mukaan. Opiskelu on vain välivaihe. Mikään koulu ei tee ihmisestä taiteilijaa, ellei hän siihen itse pysty.

    2. Opetuksen päämäärä ja esteettiset arvot ^

    Musiikkikorkeakoulun tulisi vaalia yleistä positiivista ilmapiiriä ja kannustaa oppilaita omaan tekemiseen. Oman äänen löytäminen tulisi olla etusijalla. Opetuksen tavoitteena tulisi olla monipuolisen musiikillisen sivistyksen tarjoaminen ilman, että asioita laitetaan valmiiseen, keinotekoiseen arvojärjestykseen.

    Oppilaiden henkilökohtaisen arvomaailman muuttaminen ei ole Sibelius-Akatemian tehtävä. Ei voida yksiselitteisesti sanoa, mikä on hyvää ja mikä ei. Pitäisi muistaa, että jokaisessa muusikossa ja musiikissa on jotain hyvää, eivätkä asiat ole niin mustavalkoisia kuin usein annetaan ymmärtää. Kyse on vain siitä, mitä kukin arvostaa ja mihin rima asetetaan.

    Opetuksen tavoitteena tulisi olla monipuolisen musiikillisen sivistyksen tarjoaminen ilman, että asioita laitetaan valmiiseen, keinotekoiseen arvojärjestykseen.

    –Aki Kärkkäinen, syyskuu 1999

    Esimerkiksi kuubalaista musiikkia olen kuullut jazzosastolla haukuttavan “harmonisesti köyhäksi”. Mielestäni tämä “köyhyys” on vain sanojan omassa päässä. Miksi esitys pitäisi tuomita täysin vain sen takia, että kuulijan omaa estetiikkaa tai makua se ei miellyttänyt? Tähän tuomitsemiseen sortuvat monet Sibelius-Akatemian oppilaat ja opettajat. Haukkuminen syövyttää tällaisen kuulijan omalta muusikkoudelta pohjaa pois.

    3. Sibelius-Akatemian asema Suomessa ja ulkomailla ^

    Uskon, että maamme vähättelevä asenne kulttuuriin yleensä on osatekijä siihen, että Sibelius-Akatemian asema on tällä hetkellä erittäin kummallinen. Päällisin puolin kaikki on hyvin, puhutaan korkeasta tasosta, kansainvälisyydestä ja koulumme hyvästä maineesta ulkomailla. Kouluamme ei kuitenkaan tunneta ulkomailla kovinkaan hyvin, ja jos tunnetaan, sävy on useimmiten negatiivinen. Tiedon ja osaamisen määrä tunnustetaan, mutta samalla ihmetellään Sibelius-Akatemian ahdasmielisyyttä ja eristyneisyyttä muuhun Eurooppaan nähden. Tämä oli minulle suuri yllätys asuessani vuoden Ruotsissa. Suomalaisia jazzmuusikoita tunnetaan hyvin vähän ulkomailla, ja kannattaisikin miettiä miksi näin on. Pääsyynä tähän on varmasti improvisoidun musiikin melkein olemattoman lyhyt perinne Suomessa. Oleskelu Suomen rajojen ulkopuolella auttoi näkemään asiat eri perspektiivistä, ja Sibelius-Akatemian ja koko Suomen eristyneisyys tuli tässä tapauksessa erittäin selväksi.

    4. Improvisoidun musiikin tila Suomessa ^

    Jazzmusiikki on syntynyt Yhdysvalloissa, mutta nykyään jazzin tulevaisuus on selkeästi enemmän Euroopassa ja kansallisissa vaikutteissa. Suomessa tätä ei käsitetä, ja osittain tästä johtuu, ettei käsitettä “suomalainen jazzmusiikki” ole olemassakaan. Muissa pohjoismaissa on kussakin maassa ominainen improvisoidun musiikin äänimaailma, esimerkiksi Norjan jazzmusiikissa on alueelle tyypillinen sointi. Suomessa soitettavan jazzmusiikin ongelma on, että suhtaudumme yliarvostavasti amerikkalaiseen yhteiskuntaan ja musiikkiin. Suomi lieneekin Euroopan amerikkalaistuneimpia maita. Suuri osa maassamme soitetusta improvisoidusta musiikista kuulostaa kopioidulta amerikkalaiselta jazzmusiikilta. Asiaan vaikuttaa varmasti se, että jazzmusiikin osasto ottaa vieraileviksi opettajiksi mieluummin amerikkalaisia kuin pohjoismaisia tai eurooppalaisia muusikoita. Maassamme korostetaan todella paljon musiikillisen tietämyksen merkitystä, aivan kuin se olisi itseisarvo ja kertoisi jotain kulloisenkin muusikon tasosta. Asiaan ei varmaankaan ole odotettavissa parannusta niin kauan kuin peitämme omat juuremme. Klassisessa musiikissa Suomen identiteetti kuuluu paljon selvemmin, mikä varmasti johtuu pitemmästä perinteestä tämän musiikin saralla.

    5. Parannusehdotukset ^

    5.1 Koulutuksen laajentaminen

    Suomeen pitäisi perustaa 2–3 musiikkikorkeakoulua lisää, jotta musiikin koulutus laajenisi ja Helsinki-keskeisyydestä päästäisiin eroon. Ruotsissa on useita musiikkikorkeakouluja, ja siellä muusikoiden välinen kanssakäyminen on paljon terveemmällä pohjalla kuin täällä. Nykyään tilanne on se, että muusikot asuvat ja opiskelevat Helsingissä, mutta käyvät keikoilla kaikkialla muualla paitsi Helsingissä. Tämä on selvä merkki siitä, ettei pääkaupunkimme pysty kantamaan eikä elättämään näin suurta määrää muusikoita. Tämä puolestaan johtaa erittäin negatiiviseen kilpailuun ja hukkaenergiaan.Tilanne on saatava aukeamaan, ja juuri koulutuksen laajentaminen koko Suomen alueelle ja opintosuunnitelmien uudistaminen johtaa tilanteen osittaiseen paranemiseen. Tämä myös vilkastuttaisi ja tervehdyttäisi maamme tunkkaista musiikkielämää huomattavasti sekä loisi laajempaa perinnettä, jolloin myös valtio heräisi tukemaan kulttuurielämää enemmän. Suomen kaltaisessa kulttuurin aliarvostuksen maassa tämä on paljon vaadittu ja vaatisi suuret resurssit, mutta se myös tehokkaasti tuulettaisi nykyistä sairaalloista ilmapiiriä, ja loisi kilpailua valmistuvien opiskelijoitten määrässä. Nykyään Sibelius-Akatemia kilpailee vain itsensä kanssa laihoin tuloksin. Tilanne ei voi jatkua nykyisenlaisena enää kovin montaa vuotta. Ihmettelen, miksei julkisuudessa puhuta enemmän Sibelius-Akatemian suurista identiteettiongelmista. Puhutaan vain siitä, ettei valmistuneiden opiskelijoiden määrä tilastoissa näytä hyvältä. Julkisuudessa pitäisi puhua siitä, että Sibelius-Akatemian opiskelijat voivat pahoin ja nääntyvät tietotulvan ja suorituspaineiden alle. Miten tällainen muusikko pystyisi soittamaan ilmeikkäästi ja persoonallisesti? Onko meillä todella varaa uhrata monta lahjakasta muusikkoa, kunhan vain pidetään väkisin kiinni nykyisistä epärealistisista opetussuunnitelmista ja Sibelius-Akatemian yksinvaltiaan asemasta maamme korkea-asteen musiikkikoulutuksessa?

    5.2 Opetuksen ilmapiiri ja erilaisuuden suvaitseminen ^

    Nykyisessä musiikinopetuksessa haetaan koulutettavuutta ja mahdollisia valmistujia nuorista opiskelijoista, mikä on tietysti aivan luonnollista. Musiikissa ei kuitenkaan ole ikärajoja. Opintosuunnitelmat tähtäävät oppilasmateriaalin tehokkaaseen aivopesuun ja kloonaamiseen luovan potentiaalin kustannuksella.Musiikki voi parhaimmillaan olla vapautunutta ilmaisua, iloa, tuskaa, tunnetta, reagointia ja kommunikointia sekä musiikillisesti että kansainvälisten kontaktien kautta. Tällä hetkellä opetuksen ilmapiiri on erittäin suorituskeskeinen, musiikin tyylejä karsinoiva, jäykkä, suvaitsematon ja rajoittunut. Henkiset arvot ja musiikin tunneperäinen kokeminen on jätetty taka-alalle. Suvaitsemattomuudella tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että oppilaat tasapäistetään. Persoonallisuuksia ei suvaita, vaan ne tukahdutetaan. Musiikin opetus on alistettu kaikkitietävän analyysin, kyynisyyden ja suomalaisen negatiivisuuden raskaan painon alle. Ihmisläheisyys, jokaisen yksilön arvostus ainutlaatuisena muusikkona on korvattu kylmällä tietotulvalla, jonka jokaisen pitäisi hallita voidakseen valmistua musiikin maisteriksi yhteiskuntaan, joka arvostaa tietoa yli kaiken.

    Soittaminen on luonnollinen asia, eikä siitä pitäisi tehdä vaikeampaa kuin se on. Jazzmusiikin soittajien tulisi laskeutua alas norsunluutorneistaan ja soittaa musiikkia ihmisille.

    –Aki Kärkkäinen, syyskuu 1999

    On hyvä, että oppilailta vaaditaan paljon. Jazzmusiikin osastolla tämä periaate on kuitenkin toteutettu väärin. Amerikkalainen rankaisupedagogiikka ei sellaisenaan toimi Pohjoismaissa. Soittaminen on luonnollinen asia, eikä siitä pitäisi tehdä vaikeampaa kuin se on. Antamalla oppilaan olla oma itsensä ilmaisu vapautuu. Tämän seurauksena myös kanssasoittajat vapautuvat, jolloin koko yhtye kuulostaa paremmalta. Tunnelman, ajatuksen tai musiikillisen idean välittäminen kuulijoille ja kanssamuusikoille on mielestäni musiikin, ja miksei myös muunkin elämän, ydin. Soiton ilo ja taiteellisuus eivät ole toisiaan poissulkevia tekijöitä. Juuri tekemisen ja erehtymisen kautta päästäisiin musiikin ytimeen iänikuisen kylmän tarkastelun sijaan. Jazzmusiikin soittajien tulisi laskeutua alas norsunluutorneistaan ja soittaa musiikkia ihmisille.

    Opetuksen profiili on epäselvä. En tiedä koulutetaanko meitä työttömiksi muusikoiksi vai huonosti motivoituneiksi opettajiksi liian vähäisellä pedagogiikalla. Pedagogiikkaa tulisi lisätä ja opintoviikkomäärä pudottaa 160:een, kuten yliopistoissa yleensä ja musiikkikorkeakouluissa esim. Ruotsissa. Pääsykokeeseen pitäisi kuulua haastattelu, jossa selvitettäisiin pyrkijän motivaatiota ja ajatusmaailmaa. Tällä hetkellä on mahdollista päästä sisään soittamalla vain ulkoa opittuja kuvioita. Koko Sibelius-Akatemia kaipaa enemmän yhteistyötä eri osastojen välillä, enemmän kokeilevaa toimintaa. Esimerkiksi jazzosastolla on vaikeaa saada sävellysopettajaksi klassisen musiikin säveltäjää. Osaston on vaikea käsittää sitä tosiseikkaa, etteivät sävellystekniikat riipu kirjoitettavan musiikin tyylistä. Tällainen ahdasmielisyys on yksi jazzosaston ominaispiirteistä. Oppilailla pitäisi olla mahdollisuus valita opettajansa yli osastorajojen. Nykyopetusta leimaa vahvasti musiikin eri tyylien väkivaltainen erittely toisistaan, ja tämä on tyypillinen ominaispiirre koko Suomen musiikkielämässä, ei pelkästään Sibelius-Akatemiassa. Tämä johtaa siihen, että ihmiset istuvat eri hiekkalaatikoilla rakentelemassa pieniä linnoja yhden ison ja vahvan yhteisen sijaan. Muusikot eivät pidä toistensa puolta, vaan olevat kateellisia toisten saamista keikoista. Tämä on pienen maamme erityisongelma.

    6. Yhteenveto ^

    Tässä maassa on valtava musiikillinen kapasiteetti, joka kannattaisi hyödyntää paremmin latistamisen sijaan. Liiallinen tieto saattaa tulla soiton ja luomisen tielle. Jos musiikilta riisutaan tunteet ja puetaan se kriittiseen analyysiin, tulos on laiha. Opetus jazzosastolla on erittäin hyvää kansainvälistä tasoa, mutta kaipaan suvaitsevaisuutta, positiivista kannustamista ja erilaisten musiikin tyylien hyväksymistä. Osaston ilmapiirissä on paljon parantamisen varaa.Olen vakuuttunut siitä, että opetuksen rentoutuessa oppilaat voivat löytää musiikin ytimen. Erehtymisen mahdollisuus ja inhimillisyyden suvaitseminen on avain ilmaisuun. Toivon kirjeeni koituvan yhteiseksi hyväksi.

    Helsingissä 18.09.1999 / Aki Kärkkäinen

    © 1999–2008 Aki Kärkkäinen

    Kirjeen sisältö käsiteltiin Jazz-osaston kokouksessa syksyllä 1999 kirjoittajan poissaollessa.

    ]]>     http://www.akikoo.org/log/1999/09/19/siba/feed/     Thomas Adès — Säveltäjäesittely http://www.akikoo.org/log/1999/03/10/ades/ http://www.akikoo.org/log/1999/03/10/ades/#comments Wed, 10 Mar 1999 10:41:27 +0000 Aki Karkkainen http://www.akikoo.org/archives/1999/7/ In Finnish Englantilaisen säveltäjän Thomas Adèsin nousu kotimaansa menestysten kautta yhdeksi Euroopan suosituimmaksi nykymusiikin säveltäjäksi. Tiedonhankinnan menetelmät--kurssin lopputyö Sibelius-Akatemiassa maaliskuussa 1999.]]> Tiedonhankinnan menetelmät -kurssin lopputyö, maaliskuu 1999, Aki Kärkkäinen. Sibelius-Akatemia.

    Sisällysluettelo

    1. Johdanto
    2. Taustaa
    3. Nousu julkisuuteen
    4. Sävellystyylin tarkastelua
    5. Yhteenveto
    6. Viitteet
    7. Lähteet
    8. Kirjallisuus
    9. Liitteet
      • Teokset
      • Sovituksia ja transkriptioita
      • Diskografia

    1. Johdanto

    Adès, the frighteningly talented boy wonder of English music, has become a prime mover in English music. His work as a composer, conductor, and pianist has caused a nearly total capitulation of critical and popular opinion…. Adès’ — cliches be damned — is the music of the future.1

    –The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.fabermusic.co.uk/ades.htm

    Kirjoitelmassa on tutkittu englantilaisen säveltäjän Thomas Adèsin töiden saamaa vastaanottoa eri maiden lehdistössä, sisältäen konserttiesitysten ja levytysten arvosteluja sekä haastatteluja. Samalla on tutkittu säveltäjän taustaa ja nousua kotimaansa menestysten kautta yhdeksi Euroopan suosituimmaksi nykymusiikin säveltäjäksi.

    Työssä on tutkittu myös sitä, miten Adèsin säveltäjäpersoonaan liittyvät muut ominaisuudet ovat vaikuttaneet kuuluisuuden kertymiseen nopeassa tahdissa. Thomas Adès on myös lahjakas useita palkintoja voittanut pianisti ja värikäs kapellimestari, mikä ei ole voinut olla vaikuttamatta hänen maineensa kasvamiseen sekä lehdistössä että muusikoiden keskuudessa. Lopuksi käydään vielä läpi säveltäjän tyyliin kuuluvia seikkoja.

    2. Taustaa

    Thomas Adès syntyi vuonna 1971 Lontoossa. Musiikkia hän opiskeli ensin Lontoon Guildhall School Of Music And Dramassa, piano-opettajanaan Paul Berkowitz ja sävellysopettajanaan Robert Saxton. Tänä aikana hän voitti pianistien Lutine-palkinnon, sekä vuonna 1989 toisen palkinnon BBC:n Vuoden nuori muusikko–kilpailussa.

    Guildhallin jälkeen Adès jatkoi opintojaan Cambridgen King’s Collegessa, jossa häntä opettivat muun muassa Alexander Goehr ja Robin Holloway. Hän on harvinainen nykysäveltäjä siinä mielessä, että hän käyttää teoksissaan opusnumerointia, mikä viittaa toisaalta perinteen tunnustamiseen2, toisaalta myös sävellysprosessin etenemiseen jatkuvana kokonaisuutena3. Ensimmäinen opusnumerolla varustettu sävellys on nimeltään Five Eliot Landscapes op. 1 sopraanolle ja pianolle vuodelta 1990. Sitä seurasi Chamber Symphony op. 2 samana vuonna. Soittaminen ja säveltäminen kuuluvat erottamattomana Adèsin taiteeseen, mutta niiden yhteensovittaminen ei aina ole ollut itsestäänselvää. Selvää kuitenkin on, että käytännön muusikkous korostaa hänen suoraa suhdettaan musiikkiin fysikaalisena, soivana aisti-ilmiönä.4

    Muistan aloittaneeni ensimmäiset harjoitukseni ja ajatelleeni: minä saan aikaan kaikki nämä äänet! Se oli niin — tiedättehän — modernia. Se kuulosti todellakin hyvin modernilta musiikilta: naksahduksia siellä, poksahtelua täällä, raapimista, riipimistä, yksi korkea sävel, toinen matala. Kappale oli nyt poissa käsistäni, se oli jokin soittimien lomassa ryömivä olento. En koskaan unohda tuota hetkeä. Ja sen jälkeen, luulisin, minulla ei ollut enää paluuta.5

    –Häyrinen, Antti: Thomas Adès. Musica Nova Helsinki 5.–12.3.1999 Focus Adès, 6–7.

    3. Nousu julkisuuteen

    Thomas Adès esiintyi nuorten solistien konsertissa vuonna 1993 soittaen Maw’n, Kurtágin, Rudersin ja Messiaenin sävellysten ohella oman pianokappaleensa Still Sorrowing Op. 7 preparoidulle pianolle. Tämän paljon huomiota saaneen esityksen jälkeen samana vuonna BBC:n filharmonikot esittivät Adèsin Kamarisinfonian. Konsertti myös radioitiin. Suosion jatkuessa säveltäjä nimitettiin syyskuussa 1993 Manchesterin Hallé-orkesterin nimikkosäveltäjäksi vuosiksi 1993–96. Ensimmäinen näistä sävellystöistä oli The Origin of the Harp Op. 13 vuonna 1994. Säveltäjä myös johti teoksen kantaesityksen. Seuraava nimikkosävellys These Premises Are Alarmed Op. 16 syntyi kaksi vuotta myöhemmin, jolloin Kent Nagano johti kantaesityksen Bridgewater Concert Hallin avajaisissa Manchesterissa. Musiikkikustantajat olivat huomanneet lahjakkuuden kuitenkin jo paljon aikaisemmin. Vuonna 1992 Adès valitsi kolmesta vaihtoehdosta musiikkinsa yksinoikeudelliseksi julkaisijaksi kustannusyhtiö Faberin.

    Adèsin ensimmäinen kappale orkesterille, … but all shall be well Op. 10, voitti Cambridgen yliopiston sävellyskilpailun. Teos kantaesitettiin vuonna 1994, samoin kuin BBC:n tilaama Sonata da Caccia Op. 11 sekä jousikvartetto Arcadiana Op. 12. Maailmanlaajuinen kiinnostus säveltäjää kohtaan heräsi viimeistään Lontoon Sinfoniettan kantaesittäessä tilausteoksen Living Toys Op. 9 Oliver Knussenin johdolla. Tämä Adèsin läpimurtona pidetty yhtyesävellys palkittiin Pariisissa parhaana alle 30-vuotiaan säveltäjän työnä vuonna 1994. Living Toys on säveltäjän esitetyin teos. Sitä on ensiesityksen jälkeen esitetty ainakin Bath- ja Aldeburgh-festivaaleilla, Venetsian biennaalissa, Madridissa, Hanoverissa, Helsingin juhlaviikoilla ja Musica Nova–festivaalilla, Pariisissa, New Yorkissa sekä Perthissä Australiassa, yhteensä lähes 40 esitystä muutamassa vuodessa.

    Vuonna 1995 Adès osallistui sekä pianistina että säveltäjänä Aldeburghin ja Cheltenhamin festivaaleihin. Samana vuonna Almeidan ooppera kantaesitti kamariooppera Powder Her Facen Cheltenhamin festivaalilla sekä Lontoon Almeida-teatterissa valtavan kohun säestämänä. Oopperan aiheena on Argyllin herttuatar Margaret Whigham ja tämän seksiskandaalit 1960-luvulla, jotka johtivat avioeroon vuonna 1963. Ooppera käy läpi herttuattaren tarinan rikkaan seurapiirikaunottaren seksuaalisista hurjasteluista köyhtymiseen ja häätöön Dorchester-hotellista 33 000 punnan suuruisen maksamattoman laskun vuoksi vuonna 1990. Herttuatatar kuoli St. Georgen hoitokodissa Pimlicossa vuonna 1993. Oopperan monista koomisistakin hetkistä huolimatta Englannin radioasemat ovat kokeneet aiheen niin julkeaksi, etteivät esimerkiksi Classic FM eikä BBC:n Radio 3 oopperaa ole suostuneet lähettämään. Kohu teoksen ympärillä on vain lisännyt mielenkiintoa sitä kohtaan. EMI on sen kuitenkin jo levyttänyt, ja oopperaa on Ison-Britannian lisäksi esitetty ainakin Saksassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja keväällä 1999 myös Suomessa Musica Nova–festivaalin yhteydessä. Suomen esitykset toteutti Sibelius-Akatemian kamariorkesteri Susanna Mälkin johdolla. Oopperan Suomen ensi-iltaa seuratessaan Adès vaikuttui Susanna Mälkin johtamiskyvyistä ja kutsui tämän johtamaan oopperaa Britanniaan kesällä 1999.6

    Adès is the most gifted composer of his generation.7

    –The Sunday Times, elokuu 1998, siteerattu interner-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html

    The opera overflows with brilliant invention.8

    –The Independent, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html

    Mr. Adès is a virtuoso in the deepest sense who can accomplish anything he wants.9

    –The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html

    The slight scepticism which has accompanied his performances to date, concerning his youth and his comet-like rise, is transformed into admiration once his music is heard. That Adès has great talent is beyond doubt…10

    –Frankfurter Allegmeine Zeitung, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta

    Englanninkielinen lehdistö ei ole säästellyt ylistäviä sanoja kirjoittaessaan uudesta ihmelapsestaan. Säveltäjää on verrattu jo Mozartiin, Beethoveniin, Purcelliin ja Britteniin. Adès itse on tästä kiusaantunut, ja päättikin vuonna 1998 suojautua liialta julkisuudelta ja lopetti haastattelujen antamisen11. Hänen mukaansa tämä on pelottavaa. Brittilehdistö kirjoittaa minusta kuin 200 vuotta sitten kuolleesta klassikosta. En ole uskaltanut lukea lehtiä kolmeen vuoteen. Entä jos minut muistetaankin teoksista, joita sävellän vasta yli viisikymppisenä?12

    Lokakuussa 1997 Birminghamin sinfoniaorkesteri Sir Simon Rattlen johdolla kantaesitti Adèsin ensimmäisen suurelle orkesterille kirjoitetun teoksen Asyla Op. 17. Samassa kuussa ensiesitettiin myös Concerto Conciso Op. 18. Adès on saanut konserttimenestysten lisäksi riittämiin myös virallista tunnustusta. Hänet nimitettiin Birminghamin nykymusiikkiyhtyeen musiikilliseksi johtajaksi Simon Rattlen seuraajaksi vuonna 1998 sekä Aldeburghin musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi Oliver Knussenin ja Stewart Bedfordin seuraajaksi vuonna 1999.13 Hän toimii myös Lontoon kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun sävellyksen professorina. Samaan aikaan on tekeillä uusi Covent Gardenin kuninkaallisen oopperan tilaama ooppera, sekä New Yorkin filharmonikkojen tilaama orkesteriteos14.

    Uuden oopperan aiheena on uskonnollisten kulttien rikkirepimä perhe. Vuonna 1999 Adès soittaa myös pianoresitaaleja sekä toimii edelleen kapellimestarina.

    4. Sävellystyylin tarkastelua

    Thomas Adès yhdistelee sävellyksissään eri tyylilajeja. Hän muuttaa, kuten Purcell ja Britten ennen häntä, musiikin historian muotoa sitä mukaa, kun se ohittaa hänen tavattoman mielikuvituksensa.16 Sävelkieltä on luonnehdittu helposti lähestyttäväksi, mutta silti kaikkea populismia välttäväksi.17 Niin monisyisen taidokasta ja oppinutta kuin Adèsin musiikki onkin, sitä on aina hauska ja helppo kuunnella. …Kaikessa poeettisuudessaan Adès on myös musiikillisen ironian, huumorin ja komiikan mestareita.18 Adèsia on verrattu Helsingin Sanomissa suomalaisiin säveltäjiin seuraavasti:

    He draws on the wildest possible compositional palette: colliding rhythms out of Conlon Nancarrow, a stylistic playfulness akin to György Ligeti’s recent music, bits and pieces of the English Renaissance, splashes of pure sentimental Romanticism.15

    –The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.fabermusic.co.uk/ades.htm

    Brittiläinen Thomas Adès on omaa ääntään vielä osin etsivä superlupaus, joka on tyylinsä vapautuneisuudessa ja huumorintajussa kaukana suomalaisesta, vakavamielisestä sävellysperinteestä. Nuori neronalku toi Suomeen vapaita tuulia. Kuka suomalainen säveltäjä pystyisi tekemään suureen orkesteriteokseen yhtä nautinnollisen tekno-osan kuin mitä Adèsin Asylassa kuultiin? Kuinka moni suomalainen taidemusiikin säveltäjä edes tuntee teknoa tai rockin kunnianhimoisinta laitaa? Adès osoittaa, että taidesäveltäjäksi opiskelevan ei kannata kuunnella pelkkää Boulezia.19

    –Sirén, Vesa: Nykymusiikkijuhla kovassa vedossa. Helsingin Sanomat 13.3.1999.

    Säveltäjä kertoo ihailevansa Pulpin, Blurin ja Beckin pop-musiikkia, mainiten erikseen Pulpin This Is Hardcore–kappaleen20. Hän pitää myös paljon Astor Piazzolan tangoista, ja kirjoitti oopperassaan pitkiä osuuksia harmonikalle.21 Oopperassa on sekoitettu popmusiikin idiomeja, romantiikkaa, atonaalista ekspressionismia uusien tekniikoiden avulla yhteiseksi soivaksi kieleksi, tuloksen ollessa täysin hänen omansa.22 Adès ei usko yhteen musiikilliseen kehityslinjaan, vaan niiden yhdistämiseen.

    Postmoderni on hänen mielestään jo vanhaa, eivätkä sävellajeihin perustuva tonaalisuus sen enempää kuin 12-säveljärjestelmäkään kerro musiikista mitään23. Hän yhdisteleekin musiikissaan tonaalista ja atonaalista materiaalia liimaten mukaan viittauksia muista yhteyksistä niitä silti suoraan lainaamatta.24

    Säveltäjän mielestä vain laajennetut nykymusiikkiryhmät pystyvät toteuttamaan kaikkea orkesterille kirjoitettua musiikkia25. Hänen mukaansa säveltäjät ovat kehittyneet, mutta orkesterit ovat jähmettyneet ensimmäistä maailmansotaa edeltävään tilaan.26 Thomas Adèsille ei mikään ääni ole liian vähäinen hylättäväksi, ja tässä suhteessa hän muistuttaa suuresti ihailemaansa unkarilaista György Kurtágia.27 Adès on itse luonnehtinut säveltämistään toteamalla, että joskus tuntuu, että lävitseni virtaa jotakin, joka tulee sitten ulos musiikkina. Voi olla jopa, että alullepanevana ärsykkeenä ei edes toimi musiikki, vaan esimerkiksi juliste, tai yksinkertaisesti vain jokin episodi tai näkymä kadulla.28

    5. Yhteenveto

    Thomas Adèsin voittokulku uuden musiikin aallonharjalla on monien seikkojen summa. Hän on lahjakas säveltäjä, taitava pianisti ja muusikko sekä ilmeikäs kapellimestari, joka usein itse johtaa teostensa esitykset. Osasyynä menestykseen on varmasti myös se, että britit ovat osanneet hoitaa oman musiikin levyttämisen paljon paremmin kuin moni muu kansa. Adès on saanut uudet teoksensa myös julkisesti esitettyä välittömästi niiden valmistuttua. Sävellykset ovat usein monisyisiä soivan ympäristön tutkielmia ja hienovaraisia kuulokuvia, myöskään yllättäviä käänteitä ja musiikillista monimuotoisuutta sekä brittiläistä huumoria unohtamatta. Hän on musiikillaan osoittanut, että taidemusiikki voi olla samaan aikaan sekä helposti lähestyttävää ja viihdyttävää että taiteellisesti korkeatasoista ja oppinutta.

    6. Viitteet

    1. The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.fabermusic.co.uk/ades.htm
    2. Valsta, Heikki: Thomas Adès ja elävät leikkikalut. Classica-lehden YLE-liite 3/1999, 1–2.
    3. Häyrinen, Antti: Thomas Adès. Musica Nova Helsinki 5.–12.3.1999 Focus Adès, 6–7.
    4. Isopuro, Jukka: Päin todellisuutta. Helsingin Sanomat 17.6.1998.
    5. Häyrinen, Antti: Thomas Adès. Musica Nova Helsinki 5.–12.3.1999 Focus Adès, 6–7.
    6. Sirén, Vesa: Adès pyysi Mälkin johtamaan Britanniaan. Helsingin Sanomat 13.3.1999.
    7. The Sunday Times, elokuu 1998, siteerattu interner-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    8. The Independent, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    9. The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    10. Frankfurter Allegmeine Zeitung, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta
    11. Valsta, Heikki: Thomas Adès ja elävät leikkikalut. Classica-lehden YLE-liite 3/1999, 1–2. http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    12. Sirén, Vesa: Nyt otetaan mittaa brittien Elmosta. Helsingin Sanomat 5.3.1999.
    13. http://www.cbso.co.uk/bcmg.html
    14. Häyrinen, Antti: Thomas Adès. Musica Nova Helsinki 5.–12.3.1999 Focus Adès, 6–7.
    15. The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.fabermusic.co.uk/ades.htm
    16. The Times 4/1998, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/debut/reviews/livtoy.html
    17. Sibis-Lehti 1/1999, 5.
    18. Lampila, Hannu-Ilari: Adèsin sävelteoksissa vakava piiloutuu kevyeen. Helsingin Sanomat 11.3.1999.
    19. Sirén, Vesa: Nykymusiikkijuhla kovassa vedossa. Helsingin Sanomat 13.3.1999.
    20. Sirén, Vesa: Nyt otetaan mittaa brittien Elmosta. Helsingin Sanomat 5.3.1999.
    21. http://wwwfuturenet.co.uk/classicalnet/cds/cdsofmonth/98.10/disco.html
    22. http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdpr.html
    23. Sirén, Vesa: Nyt otetaan mittaa brittien Elmosta. Helsingin Sanomat 5.3.1999.
    24. http://www.sonances.qc.ca/composers/ades.htm
    25. Sirén, Vesa: Nyt otetaan mittaa brittien Elmosta. Helsingin Sanomat 5.3.1999.
    26. Häyrinen, Antti: Thomas Adès: Asyla Op.17. Musica Nova Helsinki 5.–12.3.1999 Focus Adès, 55.
    27. Isopuro, Jukka: Päin todellisuutta. Helsingin Sanomat 17.6.1998.
    28. Valsta, Heikki: Thomas Adès ja elävät leikkikalut. Classica-lehden YLE-liite 3/1999, 1–2.

    7. Lähteet

    • Frankfurter Allegmeine Zeitung, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    • http://www.cbso.co.uk/bcmg.html
    • http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdpr.html
    • http://www.sonances.qc.ca/composers/ades.htm
    • http://wwwfuturenet.co.uk/classicalnet/cds/cdsofmonth/98.10/disco.html
    • Häyrynen, Antti: Thomas Adès. Musica Nova Helsinki 5.–12.3.1999 Focus Adès, 6–7/55. Erikoispaino Oy, Helsinki 1999.
    • The Independent, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    • Isopuro, Jukka: Päin todellisuutta. Helsingin Sanomat 17.6.1998.
    • Lampila, Hannu-Ilari: Adèsin sävelteoksissa vakava piiloutuu kevyeen. Helsingin Sanomat 11.3.1999.
    • The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    • The New York Times, päivämäärä tuntematon, siteerattu internet-osoitteesta http://www.fabermusic.co.uk/ades.htm
    • Sibis-lehti 1/1999, 5. Nykypaino Oy, Helsinki 1999.
    • Sirén, Vesa: Adès pyysi Mälkin johtamaan Britanniaan. Helsingin Sanomat 13.3.1999.
    • Sirén, Vesa: Nykymusiikkijuhla kovassa vedossa. Helsingin Sanomat 13.3.1999.
    • Sirén, Vesa: Nyt otetaan mittaa brittien Elmosta. Helsingin Sanomat 5.3.1999.
    • The Sunday Times, elokuu 1998, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/aug98/powdrev.html
    • The Times 4/1998, siteerattu internet-osoitteesta http://www.emiclassics.com/newreleases/debut/reviews/livtoy.html
    • Valsta, Heikki: Thomas Adès ja elävät leikkikalut. Classica-lehden YLE-liite 3/1999, 1–2. Yhtyneet Kuvalehdet Oy, Helsinki 1999.

    8. Kirjallisuus

    • Clements, Andrew: Thomas Adès Takes Over The Asylum. BBC Music Magazine, 12/1997, 20. BBC Magazines, a division of BBC Worldwide Publishing, England 1997.
    • Giffin, Glenn: In Review: From Around The World — Aspen. Opera News, 6.12.1997, 78–79. The Metropolitan Opera Guild, Inc., USA 1997.
    • Ginell, Richard S.: Concerts Everywhere: Los Angeles — Los Angeles Philharmonic: New Music Group — Kurtag “Grabstein für Stephan”. American Record Guide, 9–10/1997, 52–53. Record Guide Productions, USA 1997.
    • Holland, Bernard: A Day of British Sounds, Spirit and Pep. The New York Times, 28.4.1998, B5. The New York Times Company, USA 1998.
    • Isopuro, Jukka: Askeettinen biennaalihenki nosti päätään. Helsingin Sanomat 8.3.1999.
    • Isopuro, Jukka: Neljä lähimenneisyyden muunnelmaa. Helsingin Sanomat 7.3.1999.
    • Isopuro, Jukka: Päin todellisuutta. Helsingin Sanomat 17.6.1998
    • Isopuro, Jukka: Säveltäjämestarin synty. Helsingin Sanomat 31.5.1997.
    • Isopuro, Jukka: Thomas Adès on säveltäjä pianistinakin. Helsingin Sanomat 9.3.1999.
    • Kauko, Olavi: Uuden musiikin voimaa. Helsingin Sanomat 10.3.1999.
    • Kerner, Leighton: Toy Story: Parnassus. The Village Voice, 9.1.1996, 50. VV Publishing Corp, USA 1996.
    • Lampila, Hannu-Ilari: Adèsin sävelteoksissa vakava piiloutuu kevyeen. Helsingin Sanomat 11.3.1999.
    • Länsiö, Tapani: Raikas ja railakas lööppiooppera. Helsingin Sanomat 8.3.1999.
    • Maddocks, Fiona: 20th-Century Masterworks: Sibelius Symphony No. 5. BBC Music Magazine 5/1997, 17. BBC Magazines, a division of BBC Worldwide Publishing, England 1997.
    • Murray, David: Aspen: Adès In America. Opera, 1997 annual, 16–17. Opera, DSB, England 1997.
    • Murtomäki, Veijo: Nykymusiikin humaanimmat kasvot. Helsingin Sanomat 12.3.1999.
    • Häyrinen, Antti: Thomas Adès. Musica Nova Helsinki 5.–12.3.1999 Focus Adès. Erikoispaino Oy, Helsinki 1999.
    • Porter, Andrew: Thomas Adès — “Life Story”. Levyn kansiteksti. EMI Classics Debut CD7243 5 696992 6
    • Porter, Andrew: Thomas Adès –”Living Toys”. Levyn kansiteksti. EMI Classics Debut CD7243 5 72271 2 4
    • Ross, Alex: Musical Events: Court Composers — Two New Operas: A Bawdy Duchess and Buddhist King. The New Yorker, 18.8.1997, 75–76. The New Yorker Magazine, Inc., USA 1997.
    • Sibis-lehti 1/1999, 5. Nykypaino Oy, Helsinki 1999.
    • Sirén, Vesa: Adès pyysi Mälkin johtamaan Britanniaan. Helsingin Sanomat 13.3.1999.
    • Sirén, Vesa: Brittien Elmo tulee Musica Novaan. Helsingin Sanomat 1.3.1999.
    • Sirén, Vesa: Nyt otetaan mittaa Brittien Elmosta. Helsingin Sanomat 5.3.1999.
    • Sirén, Vesa: Näkökulma: Nykymusiikkijuhla kovassa vedossa. Helsingin Sanomat 13.3.1999.
    • Ulrich, Allan: Opera Around the World: San Francisco. Opera, 9/1997, 1058–1060. Opera, DSB, England 1997.
    • Valsta, Heikki: Thomas Adès ja elävät leikkikalut. Classica-lehden YLE-liite 3/1999, 1-2. Yhtyneet Kuvalehdet, Helsinki 1999.

    9. Liitteet

    Teokset

    • The Lover In Winter 1989
    • Aubade 1990
    • Five Eliot Landscapes 1990 Op. 1
    • Chamber Symphony 1990 Op. 2
    • O thou who didst with pitfall and with gin 1990 Op. 3a
    • Gefriolsae Me 1990 Op. 3b
    • Catch 1991 Op. 4
    • Fool’s Rhymes 1992 Op. 5
    • Under Hamelin Hill 1992 Op. 6
    • Darknesse Visible 1992
    • Still Sorrowing 1993 Op. 7
    • Life Story (ensemble) 1993 Op. 8
    • Life Story (pno) 1994 Op. 8a
    • Living Toys 1993 Op. 9
    • … but all shall be well 1993 Op. 10
    • Sonata da Caccia 1994 Op. 11
    • Arcadiana 1994 Op. 12
    • The Origin of the Harp 1994 Op. 13
    • Powder Her Face 1995 Op. 14
    • Traced Overhead 1995–96 Op. 15
    • These Premises Are Alarmed 1996 Op. 16
    • Asyla 1997 Op. 17
    • Concerto Conciso 1997–98 Op. 18
    • The Fayrfax Carol 1997

    Sovituksia ja Transkriptioita

    • Couperin: Les Baricades Mysterieuses 1994
    • Madness: Cardiac Arrest 1995
    • Nancarrow: Study No 6 1998

    Diskografia

    • Catch/ Darknesse Invisible/ Still Sorrowing/ Under Hamelin Hill/ Five Eliot Landscapes/ Traced Overhead/ Life Story, EMI Classics Debut CD7243 5 696992 6
    • Living Toys/ Arcadiana/ Sonata da Caccia/ The Origin of the Harp/ Gefriolsae Me, EMI Classics Debut CD7243 5 72271 2 4
    • Powder Her Face, EMI Classics CD 5 56649 2
    ]]>     http://www.akikoo.org/log/1999/03/10/ades/feed/